Tämän viikon voisi nimetä tunneälyn viikoksi, niin paljon se on tunteita sisältänyt. Maanantaina osallistuin haastateltavaksi Pro Gradua varten. Haastattelu koski tunneälyn hyödyntämistä etäjohtamisessa. Tiistaina osallistuin tunneäly summitteihin, jossa käsiteltiin intuitiota ja tulevaisuuden taitoja. Futuristi Perttu Pölösen mukaan tunnetaidot, myötätunto ja empatia merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan. Asta Raami sanoi mielestäni osuvasti, että intuitio on kaikkien kyky.
Mielestäni tässä erikoisessa ajassa yksi siistein juttu on ajan tasa-arvoisuus. Tulevaisuuden taidot on meidän kaikkien ulottuville, intuition käyttämistä voi harjoitella taustasta riippumatta kuka tahansa. Tunneälyä ja tunnetaitoja voi myös harjoitella kuka tahansa. Maanantaina haastattelussa minulta kysyttiin, että miten tunneälyä voi kehittää. Hyvä itsetuntemus ja omien tunteiden ymmärtäminen sekä hyväksyminen on auttanut minua tunneälyn kehittämisestä. Esimiehenä puhun myös mielellään joukkotunteesta. Joukkotunne on tila mihin joukollinen ihmisiä päätyy jossakin tietyssä tilanteessa. Tunnejohtamista taas on tunnistaa mihin ollaan päätymässä ja olla avoin sille. aa Haasteelliset tilanteet mittaavat ryhmän luottamuksen määrän.
Kun olen työskennellyt esihenkilönä niin parhaita hetkiä ovat ne, jolloin hankalassa tilanteessa saa omasta ryhmästä tunteen, että luottamus kestää vaikka kyseessä olisi isoja muutoksia. Minun kokemukseni on, että kun itse avaa itsensä tunteille, niin on helppo kysyä myös muilta, että miltä tuntuu? Ei tarvitse olla terapeutti tai psykologi kysyäkseen tunteista. Niin kuin intuitio on meidän kaikkien kyky, myös tunteista puhuminen työelämässä on meidän kaikkien oikeus, niitä ei omista kukaan. Kyse on ihmisyydestä ja välittämisestä.
Viikon tunteikkuutta lisäsi myös se, että esikoiseni osallistui soveltuvuuskokeisiin. Hakijoita on paljon ja vain kourallinen pääsee, mutta se mikä on hienoa, ettei ei sanota itselle ei, ennen kuin on edes yrittänyt. Hienoa on se, että laitetaan itsemme likoon ja ollaan rohkeita, kun tekee parhaansa, niin antaa sitten muiden päättää riittääkö se.
Hyvää Runebergin päivää ja tunteikasta viikonloppua.
Kipinän muutuminen tuleksi
Ajatukset ovat energiaa ja unelmat muuttuvat todeksi, kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta. Minulla on ollut paljon unelmia, joiden olen luullut olevan minun omia unelmiani ja ole tuskaillut asian kanssa. Vaikka kuinka manifestoin asioiden saavuttamiseksi, ne eivät koskaan toteutuneet. Olen viettänyt paljon aikaa unelmien äärellä, meditoinut, lenkkeillyt, turhautunut ja kokenut epätoivoa ja jopa surua asian äärellä. Kunnes asia oli kirkas kuin kristalli, nämä haaveet ja nämä unelmat, joita niin kovasti halusin, eivät olleet minun unelmiani. Ne olivat unelmia, joita ulkopuolinen maailma meille syöttää elämästä, joka olisi haaveilemisen arvoinen. Totta, että jotkut asiat ja tavoitteet olisi erittäin mukava saada, mutta se on eri asia kuin se, mitä minun sydämeni haluaa ja minkä minun sisäinen viisaus tietää olevan minulle parhaaksi.
Todellisuus ja minun oman historiani kertoo, mistä minun sydämeni haaveilee ja hassua kyllä ne haaveet ja toiveet ovat olleet joskus vain ohimeneviä ajatuksia, mutta palanneet aina vaan takaisin. Vuosikausia kävelin meidän kylällä aivan ihastuttavan punaisen mansardikattoisen talon ohi. Puutarha oli villiintynyt, mutta talossa oli jotain todella viehättävää. Rakkautta tuntien mietin, millaista olisi asua siinä talossa, jossa oli ennen kauppa ja jossa oli nyt asunto. Tunsin lämpöä kehossa, kun mietin kauniissa talossa asumista. Koskaan en miettinyt millaista olisi omistaa tuo kyseinen talo. Myöhemmin olin töissä Englannissa ja silloinen poikaystäväni, nykyinen ex-mieheni soitti minulle ja kertoi talon olevan vuokrattavissa. Vuokrasimme talon ja palasin asumaan Englannista suoraan unelmieni taloon.
Lapsuudessa haaveilin näyttelemisestä, se todella täytti ajatukseni ja kärsin, jos koulussa sain vain pienen roolin. Olin 31- vuotias, vuoden vanhan pojan äiti, kun näin paikallislehdessä ilmoituksen: Teatteria elämään. Epäröimättä kirjoitin ohjaajalle sähköpostiviestin, jossa kerroin, että vain rohkeuden puute on estänyt minua näyttelemästä. Pääsin ja päädyin mukaan ja lienee turha sanoa, että nautin joka hetkestä ja tein paljon töitä, jotta sisäistin teatterimaailman.
Unelmat antavat meille siivet ja hetkessä eläminen antaa meille juuret. Kun kävellessä näkee tuhansia kauniita jääkiteitä vastasataneessa lumessa, joihin valo osuu ja osaa nauttia hetkestä ja kauneudesta, on ihminen yhteydessä maahan ja maa kantaa aina.
Kävelen tavallista aamukävelyäni tavallista reittiä, on joulukuu ja tuulee kovasti. Viime vuosina tuulet ovat voimistuneet entisestään. Minua tuuli ei haittaa, olen ulkoilmaihminen. Tällä kertaa tuuli sai minut kirjoittamaan runon.
